Lontoosta hiljaisuuteen

Joulukuulla teimme Sonjan kanssa pienen muutoksen lentoihimme, vanhempien rahallisella avustuksella. Kiitos siitä! Kaavaillut kaksi viikkoa New Yorkissa vaihtui siis viiteen päivään Isossa Omenassa, kahteen päivään DCssä ja lopun ajasta vietimme Lontoossa. Mä vaan niin kovin tykkäsin tästä suunnitelman muutoksesta, muutama päivä pelkkää brittiaksenttia..gotta love it! JA mikä tärkeintä, pääsimme Warner Bros. Studiosille Making of Harry Potter tourille! Pari huutomerkkiä lisää kuvaamaan innostusta. !!!!!!!!!

Tuon tourin jälkeen tyydyimme kaikkeen ilmaiseen nähtävään. Kuvat Ellun palatsista, kellotornista, maailmapyörästä..check! Lisäksi raahasin neiti Soria Peltokabkaan ilmaiseen British Museumiin. Se ilo, mikä hänen kasvoiltaan hehkui museota kiertäessämme, sanoinkuvaamatonta. Taas lisää rahantuhlausta ja matka sai arvoisensa päätöksen. Tuhlaajapoika on valmis palaamaan kotiin.

Seitsemän kuukautta ja viisi päivää, viisi maata, monta kiehtovaa kaupunkia, useita uusia kavereita maailmalta sekä yksi entistä läheisempi ja tärkeämpi ystävä, kiitos Sonja! Tässä vaiheessa on jotenkin tosi hankala pukea kaikkia tuntemuksia sanoiksi, hetkeäkään en ole katunut päätöstä lähteä tälle matkalle!

 LittleBigWorld hiljenee…

xxoo Lauri aka Laurie aka Lame aka Louwry aka Liuri aka Larui

ps. Suvi, voit huokaista helpotuksesta, en muuta tätä blogia Lauri’s Fashion –blogiksi, vaikka niin mä sulle joskus uhkailin

NY&DC

Hello!

San Franciscosta siis suunta kohti New Yorkia. Taas yksi aivan liian aikainen herätys, mutta minkäs teet. Päiviä kaupunkiin meillä oli varattuna viisi ja ne kuluivat aikalailla näiden perus nähtävyyksien parissa, 9/11 Memorial, Vapaudenpatsas, Empire State Building ja ketä meitä nyt oli. Rahaakin kului ostoksiin laittoman paljon..ihan jo odotan töitä alkavaksi.

Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa olla New Yorkissa kaksi kokonaista viikkoa, mutta ei ollut ensimmäinen kerta kun tällä matkalla suunnitelmat muuttuivat. Viiden päivän jälkeen hyppäsimme Greyhoundin luksusbussiin ja päätepysäkkinä Ameriikan Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington District of Columbia. Washingtonissa meillä oli aikaa kaksi kokonaista päivää. Ensimmäinen päivä meni pientä Valkoista Taloa ihaillen, luonnonhistoriallisessa museossa ja mitä siinä kadu varressa olikaan. :D Toisena päivän olimme varanneet Holokausti museolle, kyllä myös matkakumppanini Sonja tuli museoon ja siellä vierähti huomaamatta aikaa kokonaista neljä (4!!) tuntia. Museo on ehdottomasti vierailun arvoinen kun kaupunkiin eksytte ja mikä parasta, se on ILMAINEN!

 

 Päivät Washingtonissa olivat hyvinkin nopeasti ohitse ja taas aikaisen herätyksen saattelemana lähdimme kohti lentokenttää. Pikainen lento pienimmällä koneella ikinä, jolla olen lentänyt, JFKlle ja siellä sitten odottelua pari hassua tuntia (lue ihan koko päivä). Taas yksi muutos suunnitelmaan, illalla lento hyvän matkaa kohti Suomea.

San Franciscå

Näin se aika kuluu, pari hassuu viikkoa ja Suomi ei olekaan se joku maa jossain kaukana. Se on hyvinkin lähellä, jaiks! Mutta ei vielä! San Francisco on toimittanut tämän hetkisen kaupungin virkaa viimeiset viisi päivää ja huomenna suunnaksi New York! Olis ihan jees ja yhtään en pistäis pahakseni jos kaikenlaiset hiipparit pahoine aikomuksineen pysyis kaupungista pois tuon ajan kun siellä olemme.

Mitä teimme tällä kaikella ajalla San Franciscossa? Alcatraz, puistoja, elokuvia ja Golden Gate Bridge..siinä se aikalailla. Tottakai tuijottelimme laiskoja merileijonia päivää paistattelemassa, samaistuin.

Kovasti meille kaikki täällä puhuivat ja luimmekin, että retket Alcatrazille kannattaa varata jopa päiviä etukäteen, ovat kuulemma erittäin suosittuja. Sonjan kanssa päätimme lähteä tuonne Fisherman's Wharfiin kävellen ja siellä sitten kysäisimme lipputoimistosta, koska olisi seuraava mahdollinen vapaa retki. Vastaus kuului "tänään yhdeltä", eli n. puolentunnin kuluttua. Liput käteen ja menoksi. Yhtään kun matkaillessa on oppinut paremmin itseäni ja Sonjaa tuntemaan, oli hyvä että mahduttiin mukaan näinkin pian. Olisi voinut vankilasaarenkin osalta käydä Pearl Harborit.

Alcatraz oli oikeasti tosi mielenkiintoinen paikka vierailla ja oon kyl happy, että mentiin sinne. Yks juttu kyl jäi sieltä vaivaamaan...miksi ihmiset ostaa jotain näköikappaleita mukeista ja tarjottimista, joista vangeille on joskus muinoin tarjottu juomaa ja ruokaa, just asking.

Seuraava päivä oli laiskakamerapäivä. Ei kuvia. Lähdettin käymään Golden Gate Parkissa. Olihan se nätti ja siel sit hengattiin, istuttiin penkillä ja pohdittiin että miksi me emme koulun luokkaretkillä saaneet evästä Subwaysta vaan joku hikinen sämpylä ja hedelmä koulun keittiöstä. Elämä meitä kaltoin kohdellut..noot. Myös näille muksuille yritettiin tarjota hedelmä subinsa lisäksi, taisi yks oppilas kolmestakymmenestä syödä mandariinin. Jepjep.

Kolmas päivä...entistä laiskempi. Turhautuneena kaupungin bussiverkoston epäselvyydestä ja rasittuneena edellispäivän kävelystä löysimme itsemme elokuvateatterista. Hups. Mutta päivän ohjelma selvä, Scary Movie 5 ja Silver Linings Playbook. Aivan mahtavat elokuvat, hyvä päivä.

Palataan jenkkien isokokoisuuteen. Elokuvissa jos ostat isot popparit saat ilmaisen täytön ekan pussin tuhottuasi, sama homma jos ostat ison (ainaki 1,5litran) juoman, ryystettyäsi sen saat käydä sen ilmaiseksi täyttämässä. Aivan oikiasti. Ja tottakai niihin poppareihin on kiva lisätä vielä vähän suolaa ja voinmakua..mikä näitä ihmisiä vaivaa?!?!

Vihdoin koitti päivä, jolloin raahasimme itsemme pällistelemään siltaa. Oli muutama muukin turisti löytänyt sinne. Jännä. Päätimme kävellä sillan yli toiselle puolen, oli aika makeeta kun siinä siltaa ylittäessä katsoi alas veteen, näki delfiinien ja merileijonien uivan. Ahhh, place to be -fiilis valtasi mielen. Vastarannalle päästyämme, tajusimme että se pitää viel kävellä takaisinkin. Niitä riemunkiljahduksia ja onnen kyyneleitä...nooot. Tuona päivänä kävelimme kyllä aivan laittoman paljon, en muuta sano.

Kiitti, kuitti ja kohti isoa omenaa!

paleltumisvaara

Mun on kylmä! Kuusi kuukautta lämpimän auringon alla ja sitten lämpöasteita onkin vain 10. Ei ole todellista! Mikä tää tällänen sää on?!

Tämä viikonloppu ja alkuviikko on kaupunkina ollut siis Seattle. Kaupunki ei kuulunut meidän alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta kuka nyt jostain suunnitelmista välittää, on niitä muutenkin tämän reissun aikana muuteltu. Ja tottakai Greyn Anatomian maisemat oli pakko tulla tsekkaan, onhan se sentään aivan ykkönen TV-ohjelmista! Tänne oli aika halpa tulla lentäen, lennot Los Angeles - Seattle - San Francisco oli about 150€ Virgin Americalla. Toi lentoyhtiö oli kyl yks parhaist millä oon lentäny. Tykkäsin myös lentäessäni Sydneystä Cairnsiin Virgin Australiasta, että melkein huvittais tuo Virgin Atlantic testata, onko se yhtä tasokas neitsyt kuin kaksi sisartaan. :D

Se lentoyhtiöistä. Eka päivä tääl meni aikalailla iltaa odotellen, niikö tavallista. Nukuin edeltävänä yönä en yhtään, koska aamusta aikasin piti lähteä lentokentälle, niin meinas olla pikkasen väsy. Kahden tunnin lennolla sain vähäsen torkuttua, mutta eipä se oikein sitä väsymystä kuitannut.

Toinen päivä Seattlessa on mukava aloittaa lääkärikäynnillä. Siel se päivä sitten menikin odotushuoneessa istuen ja lopulta tuomio oli korvatulehdus ja poskiontelotulehdus. Ei muuta ku antibioottikuuri päälle! JESH! Ja niin sain rahaa kulumaan vajaa parisataa dolsuu lääkäriin ja lääkkeisiin.

Kovasti tääl kevättää vaikka kylmä onkin. Tai no..kai ne kukat Suomessakin rupee kukkimaan kymmenessä asteessa. Pari seuraavaa päivää me sitten ollaan pyöriskelty kaupungilla ottaen upeita kuvia toisistamme ja kaupungista. Seattlehan on Starbucksin kotikaupunki niin on muutama kuppi kahviakin tullut hörpittyä. Se on tääl halvempaa kuin muualla Starbuckseis, tai sit mä vaan kuvittelen niin. Me ei sitten menty käymään Space Needlen huipulla, koska A) parikymppiä lippu (okei, oon mä turhempaakin tuollasella summalla tehny) ja B) hostellilta sanottiin, että näkymät on kaupungin korkeimman rakennuksen kerroksesta 73 upeammat kuin neulasta ja sinne päästäkseen piti maksaa vain yhdeksän dolsuu. Pysähdyttiin tuos rakennuksessa kerrokseen 40 Starbucksiin ja nautittiin kahvit kera upeiden näkymien.

Koska tääl oli niin kovin kylmä, eksyin myös hooämmälle ostamaan kaulahuivin ja hanskat. Piponkin löysin sitten toisesta kaupasta. Ehdottomasti suosittelen Seattlea jokaiselle ja tänne kun tulee ja on aikaa sekä rahaa, niin kannattais yhdistää siihen samaan tuo Vancouver Kanadan puolelta. Seattlehan on vain parisataa kilsaa Kanadan rajasta. JA Australiassa ollessani eräs yhdysvaltalainen tyttö kehui Vancouveria kauneimmaksi kaupungiksi, missä hän on ikinä käynyt. Mutta joo, tässä taas tälläinen yksi eiyhtäänmitäänjärkeämukakuulumisia-postaus olkaa hyvä! Huomenna suunta San Franciscoon! Näihin kuviin ja tunnelmiin! Kuullaan!

Tähti muiden joukossa

Moitaasen!

Enkelten kaupungis mä täs viimestä yötä! Kahden tunnin päästä suunta LAXille ja edelleen Greyn Anatomian hoodeille! Seattleen siis! How cool is that!?!

Asiaan! Ensimmäisenä päivänä otimme Sonjan kanssa suunnaksi Hollywoodin. (Ykköset päälle tietty ku piti olla valmis lähteen heti treffeille Gomezin Selenan kanssa kun vastaan tulee, Sonjakin varooks pisti räpsyväriä jos Zac Efron sattuis vaiks tuleen vastaan. No, ei tullu musta ja Selenasta paria tällä kertaa ja Sonja voi oman kohtalonsa sit joskus kertoa.) Heti bussista ulos astuttuamme meille ruvettiin kauppaamaan kiertoajelua. Luvattiin hienoa maisemaa Hollywood-kyltti taustalla ja näkymä Los Angelesin kaupunkiin. Nojoo..nähtiin se kyltti ku oikeen silmiä siristi ja upeista maisemista ei saanu kuvaa. Sen sijaan teimme pysähdyksiä ihan liian monta julkimoiden asuntojen lukituille porteille..MIKSI!??! Ei oo ikinä hävettäny niin paljoa istua autossa ku tuolloin. Some privacy!! Aivan oikiasti. Ja tosi hieno katella julkimoiden taloja kun niist näkyy vain se portti.. Jepjep!!

Löydä Hollywood-kyltti!

 Tämän aivan mahtavan kiertoajelun jälkeen aloimme tepastella Walk of Famea pitkin, bongaillen tuttuja nimiä. Muutama sellanenkin löytyi mutta tosi moni oli jotain nevahöörd-tyyppei. Ollu kauan aikaa kuopattuna, ennenkö mua on edes ajateltu!

 Niin jäi Hollywood sitte taakse ja seuraavana päivänä suunnaksi downtown. Korkeita rakennuksia ja paljon ihmisiä, mitäpä muuta. Alotettiin tää meidän kierros keskustassa Walt Disney -konserttitalolta. Ihan hienoa arkkitehtuuria mielestäni siitä mitään sen kummemin tietämättä. Sieltä sitten lähdimme tarpomaan halki keskustan ostamaan lippuja seuraavan päivän jääkiekko-otteluun. Jännästi tässä vaiheessa matkaa päätimme jättää ostosmahdollisuuksien katsastamisen väliin. Päivä meni ihan törkeen nopeeta ja oli aika painua takasi hostellille.

Sitten! Viimeinen päivä Losissa ja päivä jota Sonja oli odottanut kuin kuuta nousevaa. Lätkäpäivä, LA Kings vs Minnesota Wild! Pitkät yöunet nautittuamme kävästiin vetääs "ruokaa" naamariin ja suunta keskustaan. Ei sen kummempaa jaksettu puuhailla kun haluttiin mennä ajoissa tapahtumapaikalle.

LA Kingsien Staples Center. Toimii areenana myös Losin korijoukkueille ymsyms.

Toista meistä, ottelu kiinnosti enemmän. En ollu minä.

Siel oli ensin vähän tyhjää...

Sitte ne pelaajat tuli vetää jotai lämmittelyy ja löydettiin Koivun Mikko!

Enemmän porukkaa oli sitte pelin aikana.

Huonostihan tuolle Minnesotan joukkueelle kävi, 3-0 ne hävis. Suomalaisvahti Niklas Bäckström (taijokuvastaava) päästi taakseen kiekon kahdesti, ennenkö pelin ensimmäistä erää oli kulunut edes neljää (4!!!) minuuttia. Se otettiin sit pois kentältä. Suomalainen superlupaus Mikael oli vähä vaisu, se myös kaatu siel kentäl tyyliin seistessään vaan paikallaan...hhaha!

Aika Los Angelesis vierähti nopeeta ja mukavaa oli! Nyt kuitenkin, Meredith Grey kumppaneineen odottaa!! Siitä reissusta sit seuraavassa!